Aamu alkoi hyvin. Join ison lasillisen vettä ja söin banaanin, omenan ja kourallisen saksanpähkinöitä. Lähdin rakennukselle maalaamaan (omakotitalon rakentaminen on tällä hetkellä loppusuoralla). Kun tulin takaisin kotiin olin väsynyt ja nälissäni. Lisäksi nuorin lapsi odotti äitiään kärsimättömänä. Syötin pojan ja aloin itsekin syömään kalaa ja riisiä. Ei siis mitään raakaravintoa. Päätin kuitenkin syödä vielä porkkanan, että ruokailun jälkeen jäisi suuhun "raaka" maku. Välipalaksi tein pirtelön, johon laitoin desin cashewpähkinöitä, puolidesiä rusinoita, kolme banaania ja yhden appelsiinin mehun. Olin yllättynyt kun vanhempi poikani pisti pöperöä tyytyväisenä poskeensa. Söin siis tuosta annoksesta hiuksn yli puolet.
Loppupäivä oli yhtä kaaosta, kun seikkailin lasten kanssa rautakaupoissa etsimässä juuri tiettyä ainetta, jolla puhdistaa ja entisöidä vanhat puulieden valurautaosat. Harmikseni tämä päivä meni ruokavalion suhteen harakoille. Tyhmää toisaalta ajoittaa ruokaremontti elämäntilanteeseen, joka on erittäin hektinen. Toisaalta parempi olo auttaa jaksamaan.
Tässä ruokavaliomuutoksessa minua kannuataa valtavasti eteenpäin aikaisempi kokemus, sekä lukemani mudien kokemukset. Olin pari vuotta sitten puolen vuoden ajan elävällä ravinnolla. Voisi sanoa, että olin päässyt jo pahimman yli, kunnes annoin periksi. Vauvan syntymä ja sairaalassa vietetyt päivät pistivät elämän niin sekaisin, että ruokavaliokin pyörähti päälaelleen. Tuosta ajasta, jonka vietin elävällä ravinnolla, on päälimmäisenä muistikuva erittäin hyvästä olotilasta. Mutta voihan olla että aika kultaa nämäkin muistot, tai että syynä hyvään oloon olikin pelkästään raskaus. Kokeiltava on uudestaan...
Loppupäivä oli yhtä kaaosta, kun seikkailin lasten kanssa rautakaupoissa etsimässä juuri tiettyä ainetta, jolla puhdistaa ja entisöidä vanhat puulieden valurautaosat. Harmikseni tämä päivä meni ruokavalion suhteen harakoille. Tyhmää toisaalta ajoittaa ruokaremontti elämäntilanteeseen, joka on erittäin hektinen. Toisaalta parempi olo auttaa jaksamaan.
Tässä ruokavaliomuutoksessa minua kannuataa valtavasti eteenpäin aikaisempi kokemus, sekä lukemani mudien kokemukset. Olin pari vuotta sitten puolen vuoden ajan elävällä ravinnolla. Voisi sanoa, että olin päässyt jo pahimman yli, kunnes annoin periksi. Vauvan syntymä ja sairaalassa vietetyt päivät pistivät elämän niin sekaisin, että ruokavaliokin pyörähti päälaelleen. Tuosta ajasta, jonka vietin elävällä ravinnolla, on päälimmäisenä muistikuva erittäin hyvästä olotilasta. Mutta voihan olla että aika kultaa nämäkin muistot, tai että syynä hyvään oloon olikin pelkästään raskaus. Kokeiltava on uudestaan...
Kommentit